keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Flaming Ballerina

Ajattelin tehdä potsauksen vuokrahevosestani Suomessa, kun tällainen mieleeni juolahti ja ikävä on niin suuri.
Olin pitkään jo hakenut vuokraheppaa itselleni ja kokeillut monia hevosia. Kunnes sain sähköpostia eräästä ponitammasta aika lähellä kotiani. Olin iloinen ja menin kokeilemaan sitä, mutta jotenkin se ei vaan tuntunut sopivalta minulle. Hieman masennuin ja menetin jo toivoni, mutta kyseinen omistaja ilmoitti, että tallilla olisi toinenkin poni, joka tarvii jonkun ihmisen ystäväkseen. Menin katsomaan sitä ja sitten se tapahtui: Rakastuin tuohon kimoon hieman epävarmaan poniin, joka tuntui niin oikealta ja juuri siltä ponilta, minkä kanssa haluan aina olla. Vaikka Ballerinalla olikin hieman huonoja tapoja ja hän oli hieman jäykkä selästään. Alkutaipaleemme alkoikin 21.8.2010.
Siitä lähtien aloin 2-3 kertaa viikossa käymään tallilla. Kuulin, että tallilla saa mahdollisuuden osallistua tunneille, joten menin mielelläni kokeilemaan, sillä ratsastustaitoni olivat hieman ruostuneet ja ponikin tarvitsi hieman treenaamista. Kävin muutaman kerran kyseisen opettajan tunneilla, kunnes ratsastuksenopettaja vaihtui. Ne ensimmäiset tunnit olivat todella rankkoja ja me molemmat ponin kanssa jouduttiin todella hommiin. Silloin meidän luottamus oli myös alkuvaiheissa ja poni kulki todella jäykästi.
Kuitenkin talvella edistystä alkoi jo tapahtua. Poni kulki reippaasti ja luottamuksemme oli kasvanut huimasti, samaten ratsastustaitoni. Olin niin tyytyväinen opettajaani ja sain tunneista todella paljon irti ja me molemmat Ballerinan kanssa nauttisimme tunneista. Pääsin tuntien avulla takaisin pinnalle, ja ponikin tunti päivä päivältä paremmalta. Minulle tultiin jo sanomaan, että Baltsu ei kulje enää niin jäykästi, ja meistä oli tullut erottamattomat.
Kävin todella usein tallilla, ja tästä neidistä oli tullut osa minun elämääni. Paljon ehti tapahtua talven aikana: poni seisoi nätisti, kunnes pääsin selkään (alussa se oli tyystin mahdotonta), satulavyönkin sain laitettua pienen säätelyn jälkeen ja poni kulki reippaasti ja mielellään eteenpäin kuunnellen apuja herkästi. Olin niin rakastunut tuohon poniin, ja tunsin, ettei kukaan tai mikään voisi erottaa meitä. Ballerina oli kuin minun oma ponini, ja sain huolehtia ja hoitaa sitä melkein koko ajan.
Keväällä sain kuulla, että muuttaisimme Englantiin vuodeksi. Silloin olin niin masentunut ja surullinen, mutta samalla innoissaan uudesta kokemuksesta, ja olinkin silloin kahden vaiheilla. Tunsin niin paljon surua ja podin huono omatuntoa jättäessäni parhaan ystävän. Olin välillä päättänyt jäädä Suomeen ja toisaalta Englanti veti minua mukanaan. Tämä oli todella vaikeaa aikaa.
Muuttosuunnitelmiemme ohella kävin kuitenkin Ballerinan luona melkein joka päivä. Mutta sitten äitini sai maaliskuun lopulla puhelinsoiton Baltsun omistajalta: ”Ballerinalla on kaviokuume.” Se tieto tuli järkytyksenä, ja me kaikki pelkäsimme, että siihen se neidin taival sitten päättyisi. Itkin monta päivää uutisen jälkeen. Muutaman päivän päästä pääsin katsomaan häntä, ja hän näytti niin surkealta ja tunsi kovaa kipua. Sitä oli niin raskasta katsoa, kun ei itse voi tehdä oikein mitään. Kävin hänen luonaan piristämässä häntä melkein joka päivä. Talli oli kuin toinen kotini.
Kevään kuluessa Ballerinan vointi alkoi parantua, ja se pääsi jo pihalle ulkoilemaan 10-15 minuutiksi, ja siitä se oli niin innoissaan. Itsellekin tuli niin hyvä mieli, kun hevonen on innoissaan ja nauttii keväästä ilman murheitaan. Vointi alkoi päivä päivältä parantua, vaikka välillä olikin huonoja päiviä.
Kesällä minulle tehtiin jalkaleikkaus, jonka vuoksi en päässyt tallille 3 viikkoon. Se tuntui niin kaamealta, mutta sitten 3 pitkän viikon jälkeen pääsin vihdoin tallille. Silloin myös viimeistä kertaa, olin iloinen tavatessani taas Ballerinan, mutta samalla surullinen joutuessani luopumaan siitä. Vietin päivän sen kanssa tarhassa, kun se on parantunut niin hienosti, että se oli jo päässyt tarhailemaan. Tuli niin haikea olo ja vielä haikeampi kun huomasin sen ikävöineen minua, minun ollessani sairaslomalla. Se tuli niin reippain askelein tapaamaan mua. Alkoi jo itkettää, kun äitini nappasi meistä pari kuvaa, ja automme kaarsi pois tallin pihalta. Ballerina seisoi laitumellaan katsoen perääni ja jäi odottamaan portille milloin tulisin takaisin. Silloin tajusin minkälainen tyhjä aukko sydämeeni jäi. Itkin koko illan ikävöiden ystävääni. Tajusin, etten ole koskaan kuvitellut tuntevani jotain näin vahvaa ja ainutlaatuista tunnetta mitä sinun kanssasi tunnen. Olen niin syvästi rakastunut sinuun, ja se tunne ei tule haihtumaan koskaan. Valtamerikään ei voi erottaa meitä, sillä kerran kun on ystävä, on ystävä ikuisesti.
Nyt olen täällä Englannissa ja ikävä piinaa edelleenkin. Ballerina on koskettanut sydäntäni eniten kuin mikään muu hevonen tai poni. Se on minulle niin tärkeä, etten voisi siitä koskaan luopua. Olen päättänyt jatkaa sen vuokraamista muuttaessamme takaisin Suomeen ensi vuonna, jos omistaja sallii. Ballerina on hevonen, jolla on aina paikka sydämessäni, ja jota aina tulen rakastamaan. Olemme melkein vuotemme aikana kokeneet monia onnistumisia ja epäonnistumisia, huonoja että hyviä päiviä, mutta olemme voittaneet ne vaikeudet ja iloinneet onnistumisen hetkistä yhdessä. Toivon, ettet koskaan muutu, sillä olet ainutlaatuinen juuri tuollaisena kuin nyt oot. Olet minulle juuri se täydellinen poni!

7 kommenttia:

  1. Ihana teksti ja ihana poni!!

    VastaaPoista
  2. hyvänen aika, mähän alan melkein itkeä, ku oli niin hienoa tekstiä ja söpö poni.

    VastaaPoista
  3. kiitoksia molemmille! :) Baltsu on söpö ja ikävä on <3

    VastaaPoista
  4. Tulin ihan kananlihalle, koskettavan tekstin olet kirjoittanut :') toivottavasti voit jatkaa tuon ponin vuokraamista suomeen palattuasi :)

    VastaaPoista
  5. kiitoksia :) toivon sitä itsekkin kovasti :))

    VastaaPoista
  6. Ihana teksti! Ja ihania kuvia(: Ballerinasta sen verran että hän voi ihan hyvin, on vaan vähän kiukkusempi kun ennen :s Tekemisen puutetta ehkä, säät on ollu kamalia eikä ponit pääse ulkoilemaan kauheesti..

    VastaaPoista
  7. Kiitoksia! :) Voi pientä..:) Mutta ainakin voi hyvin, ja toivottavasti kelit siellä paranee, niin neiti pääsee välillä ulos purkamaan energiaansa. Ja muutkin ponit. :D

    VastaaPoista