Kuulumisia

Päivittelyä taas viikon tauon jälkeen ja aika paljon on ehtinyt tässä ajassa tapahtua.

Maanantaina sain vihdoin kokonaisen lukkarin, ja nyt vihdoin tekin näette sen. Lukkarissa on myös luokat ja opettajien nimet. Opettajia ei siis kutsuta: opeksi tai open etunimellä, vaan joko sir tai miss tai sitten sukunimellä.
Koulua on jo kaksi viikkoa käyty: ylä-ja alamäkiä on riittänyt, mutta kutienkin olen viihtynyt siellä hyvin ja kavereita on joko brittiläisiä tai ei-brittiläisiä kavereita. :)

Tiistai-illalla olin talomme läheisellä Jubilee Centressä, jossa järjestettiin nuortenilta joka tiistai. Tällä viikolla menin ekaa kertaa, kun jotkut olivat jo olleet siellä viikko takaperin. Silloin en päässyt kun oli Suomi-koulu samaan aikaan, mutta nyt aika siirrettiin maanantaille, joten pääsen joka tiistai viettämään kavereitten kanssa aikaa.
Ilta oli todella mahtava ja hauskaa oli. Pelattii erilaisia pelejä ja zumbailtiin! Siellä oli paikan päällä pari espanjalaista, pari kanadalaista, brasilialainen, norjalainen, chileläinen, amerikkalainen ja ukrainalainen.
Lopuksi espanjalaisen ystäväni isä tuli hakemaan meidät kotiin, kun oli kaamea kaatosade.

Keskiviikko ja torstai olivat normaaleja päiviä, jolloin ei tapahtunut sen kummenpia, kuin läksyjen ratkomista ja perheen kanssa oloa.

Perjantaina-illalla menin kotimme läheiseen puistoon, johon oli keräytynyt suuri määrä nuoria. Siellä oli jalkkistreenejä ja muita tyyppejä viettämässä aikaa. Itse menin pitämään hauskaa kansainvälisten kavereitteni kanssa. Oli todella hauskaa ja alkuillasta näytin heille minun uutta pentuani, joka valloitti ainakin saudi-arabialaisen pojan, ukrainalaisen tytön ja brasilialaisen tytön sydämet. Olin siellä pikkuveljeni kanssa ja loppuillasta saatoin sekä brasilialaisen tytön että ukrainalaisen tytön takaisin kotiin. Ja palattuani takaisin hyvästelin muut ja lähdimme pikkuveljen kanssa kotia päin.

Perjantai-illasta huomasin, että on niin helppoa olla oma itsensä kuiden kansainvälisten seurassa, kun englanti ei ole kenenkään äidinkieli. (no paitsi amerikkalaisen, mutta kuitenkin) Itsellä ne tärkemmät ystävät ovat juurikin ei-brittiläisiä täällä Englannissa esim. ukrainalainen, braisilialainen, pari espanjalaista, amerikkalainen, norjalainen ja chileläinen.

Lauantaina minulla oli ratsastustunti, jolloin menin Morganilla, kun Ash oli kipeä. Morgan onkin minun toinen suosikkiponi. Tänään oli myös ryhmätunti, ja hyppäsimme ulkona esteitä. Tuntini meni todella hienosti ja poni ylitti kaikki esteet suurella innolla! Olin tyytyväinen! Putosin kylläkin kerran, kun Morgan kurvasi vasemmalle esteen jälkeen ja satula liukui alas, joten tuloksena olikin että putosin  suoraan persuksilleni. No eipä siinä mitään, poni ihmetteli mitä mä siel maassa teen ja rupesi syömää ruohoa ja itse pomppasin sitten takaisin satulaan ja jatkettiin tuntia taas.

Lauantaina oli myös Pony Club, jolloin puhdistimme varusteita. Oli kivaa, ja oppisin paljon uutta! Kyllä mä tykkään käydä tuolla Pony Clubissa, kun siellä opetetaan erilaisia hoitojuttuja ratsastuksen ohella. Joten on se kyllä hyödyllinen juttu tuo pony Club.

Lauantai-illalla vietin aikaa pikkuveljeni ja ukrainalaisen ystäväni kanssa aikaa puistossa. Oli todella hauskaa! Loppuillasta taas saatoin hänet kotiin.

Eli kaikkea oli tapahtunut tällä viikolla, ja katotaa sit mitä ens viikko tuo tullessaan!
Mutta loppuun vielä kuvia!



Magwiccas Alcyons Magick

Magwiccas Alcyons Magick

"Galdra"

Shetlanninlammaskoira narttu

28.5.2011 Lechester, United Kingdom

Tricolour

I. Casheldor Kingfisher At Morestyle

E. Clarelin Little Nell at Magwiccas

Gadra saapui meille 24.8. 12-viikkoisena aluksi ujona koiranalkuna. Hän valloitti koko perheemme sydämet, ja aluksi olikin riitoja kuka menee milloinkin kävelylle ja kuka saa leikkiä hänen kanssa. Galdra on sopeutnut perheeseemme todella noepasti ja kasvaa myös yhtä nopeasti. Nyt hän on ollut meillä jo melkein neljä viikkoa! Siinä ajassa hänestä on tullut entistä sosiaalisempi, älykkäämpi, uteliaampi, vilkkaampi ja riiviömäisempi. :)

Hän on siis meijän pikku riiviö, sillä hän on pissannut sinne ja tänne, repinyt oman pissapaikkansa sirpaleiksi joka kerta, rikkonut KAIKKI omat lelunsa ja muutenkin vähän tykkää pelleillä meidän kustannuksella. Mutta on se kyllä niin vaikea olla pitkävihainen tuolle karvapalleroiselle, kun se näyttää niin viattomalta: "Mitä mukamas mä tein?"

Mutta kyllä hänessä on kuitenkin monta hyvää puolta ja hän on niin reipas ja syö ja nukkuu erittäin hyvin!  Häntä on pikkuhiljaa myös alettu kouluttamaan, mutta vaikeaksi se menee ku hän tykkää vetää kaikki jutut leikillä ja on niin ylienerginen. Mutta luoksetulo ja istu-käskyjä harjoittelemme koko ajan. Pikkuesteitäkin on hypätty SUURELLA innolla! Hän todellakin tajuaa mistä on kyse, ja tykkää hyppäillä esteitä. Mutta hyppimistä olemme rajoittaneet, ettei hän ehdi kyllästyä siihen taikka ettei hän venäytä selkäänsä, kun on vielä niin pieni.

Hän tykkää osallistua meidän perheemme toimintaan, ja olemme käyneet muutamissa paikoissa yhdessä neidin kanssa, ja hän on käyttäytynyt todella hyvin! Kyllä täytyy olla tyytyväinen, kun meillä on niin hieno koiranalku. Olen suunnitellut tulevaisuudessa kilpailevani agilityssa, mutta tokoliikkeitä ja muita temppuja opettaisin hänelle vähän virikkeeksi. Voisin muutaman toko-kisankin mennä, jos siltä tuntuu ja jos koira tykkää. Mutta ajan kanssa mennään ja katotaan mistä Galdra tykkää.

Tällä hetkellä on tärkeää antaa hänen olla pentu ja leikkiä mahdollisimman paljon hänen kanssa. Hän todella rakastaa leikkimistä etenkin sellaisten pehmojen ja pallojen kanssa. Silloin itse heitän lelun ja hän hakee sen ja tuo minulle. Aluksi hän antaa lelun pienen taistelun jälkeen tai antaa nätisti iste ja saa palkan. Joskus lopussa hän kyllästyy siihen ja tahtoo vetää kaikki oman päänsä mukaan. Mutta pikkuhiljaa hän on ymmärtänyt mitä vaadin ja toisaalta taas on kuin ei tajuaisi yhtään mitään. Mutta fiksu ja energinen hän kyllä osaa olla. :)

Hihanssa kulkeminen on aika hyvin hallussa, ja hän kulkee todella nätisti kun sille päälle tulee. Välillä taas mennään miten sattuu, ja joskus metsälenkeillä hänen annetaankin mennä miten hän haluaa. Yleensä yritämme saada hänet kulkemaan nätisti hihnassa. Hän on todella reipas kävelylenkeillä ja todellakin rakastaa päästä ulos telmimään. Hän melkein joka kerta odottaa ovella, kunnes joku päästäisi hänet takapihalle. Meidän molemmilla naapureilla on koiria, joitten kanssa Galdra tulee hyvinkin toimeen ja tykkää välillä pomotella muita koiria. Hän tulee siis todella hyvin toimeen koirien kanssa, mutta kanoja ja isompia eläimiä hän vielä hieman jännittää.


Shetlanninlammaskoirat ovat meidän perheemme suosikkirotu, ja meillä onkin ennestään melkein 12-vuotias shelttirouva Nami.
Sheltit ovatkin yksi suosituimmista seurakoirista Suomessa niiden miellyttämishaluisuutensa, helppohoitosuutensa, sympaattisen ja energisen olemuksensa takia. Ne rakastavaisia ja sympaattisia, jotka kiintyvät omistajaansa todella nopeasti ja niistä tulee omistajalleen todella tärkeä, rakastavainen ja pitkäaikainen kumppani. Ne myös pysyy pihalla hyvin ilman aitojakin niiden paimentamisviettinsä takia. Muiden paimenkoirien tapaan sheltti soveltuu erittäin hyvin agilityyn tai kaikenlaiseen koiraurheluun sekä näyttelyihin. Ne ovat todella nopeaoppisia, energisiä ja älykkäitä, jotka tantovat miellyttää omistajaansa. Ne on helppo kouluttaa ja sheltit ovat muutenkin suhteellisen helppo rotu, joka sopeutuu niin maaseudulle että myös kaupunkiolohin.
Shelttien turkki vaatii säännöllistä harjausta ja pesu silloin tällöin. Ne eivät kuulu trimmattaviin rotuihin, mutta tassu-ja korvakarvat tulisi siistä aika ajoin.
Sheltti on herkkä haukkumaan, ja siihen tulisi kiinnittää huomiota ja pentuna.
Tämä pienikokoinen paimenkoira on suhteellisen terve rotu. CEA:ta ja lonkka-ja kinnervikoja saattaa esiintyä. Sheltti kuuluu PEVISAAN sen silmien osalta. Pennun vanhempien tulisi olla silmäpeilattuja. Silmät tuleekin tarkistuttaa pentuna että aikuisena.

Shetlanninlammaskoirat ovat siis todella ihania ja luotettavia kumppaneita ihmisille, jotka tulevat toimeen muidenkin eläinten etenkin kissojen ja muiden koirien kanssa. Sheltti on siis pienikokoinen koira, joka sopii kaikenikäisille ja ne antavat sinulle rakkautta koko sydämmellään ja tahtovat pitää sinut iloisena joka kerta kun tunnet itsesi tyytymättömäksi. Ne tekevät paljon sinun vuoksesi, ilman että sinä teet tai pyydät yhtään mitään. Tämän takia itse rakastuin tähän rotuun.

Ohessa kuva Namista, kun se oli vielä pikkuinen <3--->



Lisää voit lukea täältä: http://www.shetlanninlammaskoirat.fi/

Newbury country show

Tänään lähdimme aikaisin aamulla Newburyyn, laukkahevosten laaksoon, jossa järjestettiin kuuluisa Country show.

Voin sanoa, että siellä oli KAIKKEA! Maatilan eläimiä, tivoli, kauppoja, autoliikkeitä yms. Tämä on todella kuuluisa ja siellä riittikin väkeä. Sain pitää sylissä yhtä frettia, ja tulikin hirveä frettikuume heti sen jälkeen! On ne vaan niin suloisia ja vikkeliä otuksia! <3

Olimme siellä muutaman tunnin ja lähdimme kotia kohti kahden aikoihin, sillä neljältä alkoi minun pony Clubi. Tänään en päässyt ratsastamaan, mutta sain harjoitella ponin letittämistä. Se oli mukavaa ja onhan se kiva vaihteeksi vähän harjailla ja hoitaa ponia, kuin ratsastaa kenttää ympäri. :)

Koulu on mennyt hyvin, kuten olen aiemmin sen sanonut. Rankkaa on ollut, mutta kyllä se siitä (toivottavasti). Miinuspuolia ovat se, että meillä EI OLE koulukirjoja, vaan sellaiset vihot, johon laitamme muistiinpanoja ja KOKONAISTA lukkaria en ole vieläkään saanut, vaan mulla puuttuu vieläkin pari ainetta. On se kyllä todella ärsyttävää, kun siin menee niin kauan ja mulla onkin jo ollut VIISI lukkaria, johon on aina tullut muutama aine lisää....toivottaavasti nyt maanantaina selviäs ne pari ainet viel ja saisin kokonaisen lukkarin.

Tämmöistä tällä kertaa, ja joku kerta ainon pävitellä vähän meijän uuden pentumme kuulumisia. Ehkäpä huomenna tai ensi viikolla sitten ;)

Mutta loppuun vielä kuvia:

Tässäpä ne mun "koulukirjat" (Osa niistä)

Joo ei ihan tainnut tykätä kamerastani...  :)

Tässä sitä oikein poseerataan!

On noi fretit kyllä niin suloisia <3

Päiväunien aika

HUOM!

Hei,

Olen kuullut paljon positiivista kommenttia blogistani ja monikin seuraa blogiani päivittäin. Joten te hyvät lukijat voitte laittaa minulle palautetta ja rakentavia kommentteja yms. minulle blogistani, jolloin voin katsoa mitä voin muuttaa ja mistä erityisesti pidätte blogistani. Voi laittaa myös toiveita mistä kirjoittaisin blogissani.
Eli rohkeasti voi kommentoida ja antaa palautetta, minä en pure! :D

Terv . Julia

Päivittelyä

En ole viikkoon päivitellyt blogiani, sillä koulut on vienyt niin paljon aikaa ja energiaa, joten en ole jaksanut kirjoittaa mitään. Käyn englantilaista että suomalaista koulua.

Koulussa on mennyt hyvin, mutta rankkaa se on pitkien koulupäivieni ja englannin kielen takia. Englantihan ei ole minun äidinkieleni, joten se on aika vaikeaa näin  aluksi, mutta vielä vaikeampaa tekee sen että olen huonokuuloinen, joten kulutan kaiken aikani ja energiani, että kuulisin ja ymmärtäisin mitä ope minulle selittää.
Moni opettaja on auttanut ja tukenut minua, että kuulen tunnilla ja pysyn muiden perässä. Samaten oppilaat ovat antaneet minun kopsata heidän muistiinpanojaan, jos en itse kuule mitä ope sanoo, ja he myös auttavat minua ja kysyvät onko kaikki OK. Eli todella erilaista kuin Suomessa. Koulurakennuskin on aika tuttu ja paikat ovat aika tuttuja. Kavereitakin on kertynyt enemmänkin, ja minulle on jo muodostunut oma porukka, jossa vietän aikaa välituntisin.

Olin myös ratsastamassa yhdessä iskän ja Tommin kanssa lauantaina. Pojat meni ensin, ja iskällä oli Bert ja Tommilla Joey. He menivät enemmän pujottelua ja puomeja ja lopuksi pikkuriikkinen este. Heillä emni todella hyvin ja hepat pysyivät heidän hallinnassaan erinomaisesti. Olin ylpeä heistä! :D

Itselläni oli ryhmätunti, johon kuului neljä muutakin ratsukkoa lisäkseni. Menin Ashillä. Ratsastettiin yksittäisiä esteitä, jonka jälkeen rataa. Minulla meni hyvin, mutta heppa kieli pari kertaa. Joten en ollut iha tyytyväinen, kun tiedän, että Ash pystyy parempaan ja hyppii suurempiakin esteitä todella innokkaasti, kun olemme menneet yksityistunneilla, joten varmasti sitten jatkan yksityistunneilla käymistä. Mutta ensi lauantaina minulla alkaa Pony Club, joten sen jälkeen mietin mitä teen ratsastukseni suhteen.

Sunnuntaina olimme merimieskirkossa naapurikylässämme, ja olin todella iloinen kun sain kommunikoida ihmisten kanssa omalla äidinkielelläni. Jumalanpalvelus oli hieno ja sen jälkeinen tilaisuus myös. Ihmisiä oli suurinpiirtein 20 ja paikka oli upea kartano! Oli kiva päivä siis.

Muuten ei ole paljoa ollut ohjelmaa, mutta viikonloppuna taitaakin tulla sitä ennemmän retkeilyä ;))

Eli kun minulla on aika rankkoja viikkoja koulussa, joten en ehdi paljoa päivittelemään blogia, vaan potsaan silloin kun aikaa ja energiaa on tehdä uusi blogikirjoitus.