Wales

Menimme perjantaina Walesiin Tommin, Lotan ja iskän kanssa. Äiti jäi kipeän Galdran kanssa kotiin, joka kuulemma voi jo paremmin sairaalayön jälkeen. Ajoimme Holyheadiin, ja matkalla sinne oli hirveästi ruuhkia. Söimme Burger Kingissä jossain vaiheessa ja jatkoimme matkaa. Saavuimme myöhään illalla perille n. 5-6 tunnin ajomatkan jälkeen. Holyhead sijaitsee Angleseyn saaressa, mutta oikeastaan Holyhead on vielä omakin saarensa.

Majatalomme

Satama oli ihan lähellä majataloamme.

Lauantaina menimme South Stackiin katsomaan lintuja etenkin lunneja ja alppivariksia. Olimme ensimmäiset paikalla ja näimmekin heti perille päästyämme alppivariksen liitelemässä edessämme. Näimme ruokkeja, lokkeja, myrskylintuja ja etelänkiisloja, mutta lunneja ei näkynyt missään. Sitten meille ehdotettiin mennä majakalle päin rappusia ja katsoa samaa kalliota toisesta suuntaan, missä yleensä lunneja on ollut. Otimme neuvosta vaarin ja lähdimme kävelemään majakalle päin. Porrastelimme puoleenväliin saakka, jolloin näimmekin jo lunneja. Nappasimme kuvia ja katselimme niitä. Niitä oli silloin neljä. Lunnit ovat todella suloisia vähän niin kuin pieniä pingviinejä, joilla on kirkkaan värinen nokka ja jalat. Näimme myös parin metrin päässä portaista alppivariksen, josta myös nappasimme kuvia. Tämän jälkeen menimme kahville ja jäätelölle läheiseen opastuskeskukseen, jonka jälkeen menimme vielä lintutornin (Ellis Tower) läheiseen paikkaan. Näimme vielä uiskentelevan lunnin majakan edessä, ja kiikaroisimme hetken sitä ennekuin lähdimme autolle. Matkalla pois näimme alppivariksen pellolla. Lopussa näimme pari eri lajia kivitaskuja ja hempon. Ennen majatalolle päin menoa pysähdyimme eräässä lammessa ja ajelimme siellä täällä. Illalla menimme syömään ja kävelemään Holyheadin satamakaupunkia.

Ruokkeja ja etelänkiisloja

Myskylintuja

Lunni

Alppivaris

Kivitasku

Holyheadin keskusta

Holyheadin juna-asema

Sunnuntaina lähdimme taas kotia kohti maailman pisimmän paikannimen kautta, joka on nimeltään Llanfairpwllgwyngyllgogerychwyrndrobwlllla. Kävimme myös Caernaforin linnassa ja kahvilla kyseisessä kylässä. Tämän jälkeen ajoimme Snowdonian kansallispuiston läpi, jolloin ajelimme vuoristossa ja upeissa maalaismaisemissa. Ajelimme Englannin puolelle saakka nähden vuoristoja ja upeita maisemia, tuntui kuin vuoristot eivät loppuisi koskaan. Se oli todella henkeäsalpaava kokemus ajella Walesin vuoristossa. Söimme Aberystwyth -nimisessä kaupungissa, jonka jälkeen ajoimme Worcesterin bensa-aseman kautta kotiin.

Maailman pisimmän paikannimen juna-asema

Caernaforin linna

Snowdonian kansallispuisto

Aberystwyth

Haarahaukkoja oli satoja kansallispuistossa