Julian elämää Englannissa: Viikonloppuni Suomessa

Perjantaiaamulla lähdimme ajamaan aikaisin kohti Lontoon Heathrow:ta yhdessä perheen kanssa, paitsi Tommi meni luokkaretkelle Walesiin, joten hän ei sitten tullut mukaamme. Lensimme tuolloin Suomen Turkuun kaiken lumen ja kylmyyden keskelle. Täällähän ollaan jo ehditty keväthelteisiin saakka. Tapasin sinä samana päivänä Elisan, parhaan ystäväni, jonka kanssa kävimme syömässä kuulumisia vaihdelleen. Kävimme myös kiertelemässä Turussa, ja kaikki tuntui niin oudolta, kun ei ole nähnyt omaa kaupunkia pitkään aikaan ja puhunut omaa kieltä niin paljon kodin ulkopuolella. Oli niin ihana nähdä taas Elisa ja vaihdella kuulumisia hänen kanssaan. J

Koko reissun tarkoituksena oli tulla mammani hautajaisiin, jotka olivat lauantaina. Tämä oli minulle varmasti elämäni rankin päivä ja itkua ei kyllä puuttunut keneltäkään meistä. Lottakin itki ja suri hirveästi ja tietysti kaikki muutkin. En olisi koskaan kuvitellut luopuvani mammasta näin pian, ja se järkytti minua paljon, sillä hän oli minulle tosi tärkeä ihminen ja kuunteli aina minua ja tuki minua kaikessa. Hän on myös ollut niin paljon läsnä elämässäni, esim. vahtinut minua ja pikkusisaruksiani, jos vanhemmat olivat poissa ja olimme mamman ja papan luona yökylässäkin usein. Nytkin itkin tätä tekstiä kirjoittaessa. Hautajaiset menivät hyvin ja sain antaa hyvästit elämäni tärkeimmälle ihmiselle, joka oli aina positiivinen, huolehtivainen ja rakastavainen ihminen.

Hautajaisten jälkeen menimme pappan luo tapaamaan Namia. Itkukin tuli, kun näin jälleen Namppelin ja tajusin kuinka paljon hän on ikävöinyt meitä. Toki meidän piti ajatella vanhan koiran parasta, ja rauhoittaa häntä hieman kaiken innostuneisuuden keskellä ettei hän saisi sydänkohtausta. Nami oli iästään huolimatta vielä pirteä oma itsensä ja jaksoi pusutella ja kerjätä rapsutuksia meiltä kaikilta. Hän on selvästi viihtynyt Miisa-kissan ja pappan kanssa maaseudun rauhassa, jossa hän on ennenkin ollut hoidossa, kun olemme matkustelleet. Se on ollut Namppelin toinen koti jo pennusta saakka, ja sanoimme heipat hyvillä mielin, kun tiesimme Namppelin olevan hyvässä hoidossa rakastamassaan paikassa. Täydellinen paikka vanhalle ja rakkaalle perheenjäsenelle. Näemme sitten heinäkuussa, jolloin sittne näemme miten Galdra ja Nami suhtautuu toisiinsa.

Sunnuntaina oli lähdön aika. Pakkasimme jo edellisenä iltana ja lähdimmekin aika aikaisin aamulla kohti Helsinkiä. Kuitenkin sitä ennen piipahdimme Ballerinan luona. Ballerinahan oli minun vuokraponi ennen kuin muutin Englantiin ja toivottavasti saan vielä vuokrata häntä muutettuamme takaisin Suomeen. Näin heti kuinka virkeässä ja reippaassa kunnossa neiti oli. Hänellä oli niin reippaan oloiset silmät ja koko ponikin näytti hyväkuntoiselta ja virkeältä. Omistaja oli jo käynyt selässä köpöttelemässä, joten voimme huokaista kaviokuumeen olevan ohitse. Tallin omistajakin tuli halaten minua vastaan ja näyttikin, että minua on kaivattu paljon. Monikin ihminen tuli tervehtimään ja minulle sanottiin, että olen mielelläni tervetullut takaisin ja minua odotetaankin takaisin. Oli niin ihana nähdä ihmisiä ja Ballerina tietäen, että minua on ikävöity. Se sai minut niin iloiseksi ja hyvälle tuulelle. Jätin vielä terveiset Ballerinan omistajalle hoitovihkoon ja pari kuvaakin otettiin ennekuin jatkoimme taas matkaa.

Lento sujui hyvin ja kaiken kaikkiaan Suomen vierailu oli todella ihana ja piristävä, vaikkakin hieman surullinen. Tuntui taas niin oudolta puhua suomea ihan kaikkien kanssa eikä vain perheen kanssa ja vieläpä liikennekin oli toisinpäin. En edes pysty ajattelemaan miten käy, kun muutamme takaisin Suomeen, kun nytkin tuntui niin oudolta ja vieraalta olla visiitillä omassa kotimaassaan. Saa nähdä miten käy ja miten iskä ja äiti selviää toispuoleisesta liikenteestä. J